Pieta 11 viikkoa

Tänään ollaan sitten eletty Pietan kanssa 4 viikkoa yhteistä eloa..onhan se ollu mieluisaa, ei parane valittaa. Toki ajoittaista myrskyä on tuon raaputuksen vuoksi kestetty, eikä se huoli ole oikein vieläkään laantunu..kyllä niitä sessioita tulee edelleen ja korvat on vähän ryysteessä, ja korvalehet jotenki jännittävän "raidalliset" taikka jotaki...ka nyt meinaa tulla kirijakieltä...korjataan... niin, että semmoset raijalliset ovat korvanlehet ja suuuret, niin kauhian suuret. Varmahanki siksi, että saattais kuulla hyvin. Nääh, kuha ei liian isoiksi kasva. Ja tuo häntä, se on kippura. Siinä on kait se J-mutka, ei J-pussi, suoraan suolistoleikkuksesta, vaan mutka ja olikohan tuo jossaki mainittu paimenmutkaksi...pikku ongenkoukulla taivaallinen nimi. Joode. Vaan pahalta vaikuttaa häntä vielä tässä vaiheessa. Toivotahan siihen kovasti parannusta, mutta taitanee olla peli menetetty. Mutta vielä piän ainaki kyynärpäitä ristissä, jos sillä vaikka mutkat oikenee. 

Se tuolla ulukona paukkuu taas täyvenkuun pakkanen, se on taas päälle kolomenkymmenen, -35 kohta. Minä ku en ole ulukona käyny juuri, ku ovisuussa, niin en oikein osaa sanoa juuta, jaata, eitä, enkä mitään muutakaan siitä...mutta palelis varmahan, jos ulukoilla pitäis. Vaikka kyllä mieluummin ulukoilisin, ku sisällä nilikuttaisin. Selevästi mieluummin. 

Käväsin perijantaina nilikan mri-kuvissa isossa sairaalassa ja sen jälestä kuulemassa ortopedin vähiä puheita. Se oli mielekäs hetki, ku makasin jalaka tuubissa, korvissa peltorit ja raadio soitti hyvää suomalaista iskelmää, suorastaan rentouttava kotimainen puolituntinen. Se oli sitä. Olisin voinu jäähä siihen, mutta olis tullu makuuksille hintaa. Viijettä tuntia käyvessä koikkasin sielä sairaalan käytävillä, nälässä, eikä ees kenkuttanu yhtään. Mutta hiki tuli. No, niin sitten tosiaanki se ammattimies katto ne kuvat sillalailla pikakelauksella, hän ei siis ollu raadioloogi, (ei muuten liity siihen kotimaiseen puolituntiseen yhtään millään lailla) vaan ortopedisti. Siinä oli jossain taluksessa verta, jotain kontuusio vammasta varmaan tarkotti sanoa, mutta ei ääneen kuitenkaan...no, kyllähän se jotain sano, mutta ei liikaa ainakaan, missään nimessä. Ja tuon kontuusionki kuulin lääkintävaksilta, ja senki vielä, ettei ole aivan selvä tämä homma tämän nilikan kanssa. No, muusta tiiä, mutta kipiä on edelleen. Uutena kipuna kantapää, pohjasta siis, nilkan vasemmalla sivulla joku jää jumiin ja paukahtaen aukiaa..lukkiutuu-haa, ku en tuota sanaa ensin huomannu...mutta siis lukkiutuu ja löysää. Äsken siihen akilleksen ja sen molliluun viereen pisti, ku puukolla olis pukattu..ankiata hommaa. Mustaki on vielä tuo koipiraukkanen. Onneksi siinä on kuitenki semmonen soft-castista tehty tarroilla kiinitettävä kipsin tekele, uskaltaa ainaki vähän kävellä. Mutta vieläkö mitä, se on tuo lonkkaki alakanu temppuilemaan, kipiäksi menee tietennii, ku kävelee ku kameli..mutta me ootamma ja katomma, mikä tämä on...ja toivon, että se kotimainen puolituntinen tutkii kuvat tarkoin ja kertoo, mikä tovellisuuvessa on rikki.

Ja sitten...jotta ei asiat tähän vielä loppuis mainitten vielä siitä mukavast matkasta aamulla sinne isoon sairaalaan, taksissa. Oltihin minä ja alamittanen, sitten kuski ja joku potilas x. Net kuskin kans puhuit ja nauroit koko matkan, että mullaki hymyilytti, vaikken saanu mitään selevää. Oli niin soman kuulosta, tuli aivan semmonen onnellinen olo itellekki. Ja se potilas x kerto, että joskus on sairaalassa ollu semmoset mausteet ruuassa, ku kylymä ja kuuma...hah hah, varmahan makiat mausteet!

Palatessa oltihin eri taksin kyytissä ja ku sieltä ison sairaalan aulasta kalastin sitä taksi kuskia ja löysinki viimein tunnusti se onneton, että hän arvas heti, että minä olen sairaanhoitaja! -mietin, että mistäköhän? En tiiä, mutta joku viksu veispuukissa keksi, että se on se säjekehä pään päällä! Niihän se varmahan muuten oliki se...

Ja sitten seuraavaan asiaan: meillä on ehkä hyvä kennelnimi tiiossa. En kerro vielä, mutta sitä ei ole vielä kellähän muulla. Ja sitten vähän suunniteltiin Helinälle pentuja isäpapan kanssa, sulho on hakusessa, mutta joku asiaan perehtyny hoitanee sitäki puolta...niin ja mummo on kuollu. -no, siinäpä sitä kuulumisia suurten tapahtuminen keskeltä (tarkottaa kinkkausta keittiöön, tuijottamista jääkaappiin, josta mitään ei saa syyvä, kaapin sulkemista, juomista kolmatta litraa vettä, vessan kautta jääkaapille, tuijottamista ei sallittuja aineita, vettä, vessaan, koirat pissalle, vessaan itekki, puhumista puhelimessa ja vastaamista mitä kuuluu? kysymyksiin, no herran jestas, mitä tässä voi kuulua, ku kierrokset on välillä jääkaappi, vesimotti, vessa ja uluko-ovi, yritystä maata sohvalla, kunnes kusettaa, ja koirallaki kusettaa, eiku se ehtiki jo pissata lattialle) että runsaat on tapahtumat, one! Ja ene!

Ja lopuksi kuva Pietasta 11 viikkoa. Olokaappa hyvät! Elikkä He! -se on muuten sallaa ja tarkottaa ole hyvä!

Virpi, paa viestiä, jos löytyy virheitä, en jaksa tarkistaa! :O)

Tuhkavuorten Yön Kuutamokeiju, Pieta 11 viikkoa

Pihka tietää, mitä voi voittaa, ku seisoo hyvässä asennossa. Herkkuja