 |
| Pieta ulkoilemassa 10 vkoa |
Aika sukkelaan kulkevi. Pietaki jo 10 viikkoa vanha. Ihan ku se olis oikiasti semmonen vanha sielu pienessä pennussa. Jotenki semmoinen valmis koira. Ehkä se johtuu siitä, että se on niin rauhallinen ja semmoinen "epäpirullinen". Muistellakseni Helinän vastaavaa ikää ja pentuaikaa, niin huh huh! Ei voi puhua samana päivänä. Olihan se pirullinen. Aito sellainen. Tosi villi!
Pieta on niin jotenki seesteinen. Ja hirmuisen leimautunut minuun. Aamuisin se tulee vessaan minun kans tuunaamaan hattaraa...välillä sinne tulee myös Otto ja niin pieneen vessaan änkäydyttyämme ollaan aika lailla sillit purkissa -meiningillä lähdössä aamuun. Mutta mikäpä siinä. Sopu sijaa antaa.
 |
| Pietalla aarre suussa |
Olen loukannut Helinän ja Oton kans lenkin alkumetreillä nilkan viime tiistaina, illalla. Se onneton rysä väänty varmaan maahan astuessaan täysin sisään päin ja sieltä kuului tajuton pamahdus. Vajosin saman tien maahan, enkä siitä noussu. Makasin siinä järjettömässä kivussa ja ajattelin, että saa nähä, miten päin jalka on ja toivoin koko ajan, ettei Otto ainakaan pyörittäisi narua sen ympärille. Kipu oli jotain käsittämätöntä, ja siinä iski kamala horkka sen kivun myötä alle minuutissa. Joku kuvaisi sitä infernaaliseksi kivuksi. Yritin kaivaa puhelimen ja soittaa tuskaisena äidilleni, että tulee hakemaan koirat pois ja minutki potkurilla. -ja tässä tulee jutun tärkein pointti...hinasin itteni lumipenkan taakse piiloon, ettei naapurit vain näe! Suomalaista! Sen verran olen ensiavun sairaanhoitaja, ettei kotoa löytynyt yhtään mitään sidosta, kaulaliinan lisäksi, millä sitä voisi tukea, vaan piti lähteä käymään ensiavussa. Sattuipa sairaankuljetus olemaan pihassa ja niinpä nilkkani pääsi tuttujen hoitajien tutkittavaksi. Ja vielä samana päivänä löysin itseni lks:n ensiavusta nilkkani kanssa. Ei murtumia, vaikka erikoistuva kirurgi näin alkuunsa arveli. Sanoi, että huomenna saat kävellä! Hah! Millähän sitä kävellään? Eilen olen kävellyt ilman keppejä, mutta nilkkaa ei voi, siis en pysty taittamaan ja kävelen sillä läpsytellen, kunhan se nyt vain leikkii toista jalkaa..ja ylihuomenna töihin. No, jotta ei aivan liian hyvältä tuntuis tämäkään, niin pikku kuumetta pyrkii kehittämään mulle, tosin kurkkukin on kipeä jostain tuolta tooosi kurkun alapuolelta, eli ei kurkusta ollenkaan.
Mies ja lapsi lähetettiin minun puolesta kameran kanssa haukkaamaan raitistia ilmaa koirinensa. Eli Otto ja Pieta pääsi järvelle nauttimaan pakkaspäivästä. Yritän tähän sitten saaha muutaman otoksen tuolta reissulta.
 |
| Pieta kaunokainen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti