Ka, niin on koko gängi koolla. Helinäki koteu. Tultiin mummolasta ja tuotiin koko koiralauma kotiin. Siis Helinäki.Annilla on ollu niiiiiin kova ikävä. Sano, että pitkä ikävä on ollu Helinää! Onpa tietysti. Sehän on selvä.
Otto siellä hengas irti, minkä ehti. Ja ehtihän se pyöriäki jossain lannassa. Piti taas pessä se. Helppoa, ku ulkona letkulla pesin. Siinä välissä, ku laitoin shampoot, niin jätkä lähti juoksemaan karkuun. Mutta palaahan se, ku kuttuu. Sitten se juoksi samppoopullo suussa. :o) Iloinen poika.
Eilen sitten tein Otolle ekan verijäljen. Hirvenverta vedin sienellä parinsadan metrin matkan, palkintona oli ruokaa sankossa. Ja kyllä se sinne löysi. Aluksi se hapuili, ku ei ollukkaan makkaranpaloja tarjolla missään välissä, pelkkää hajua vain. Mutta oikas sieltä, mistä jälki oli vedetty. Eli meni just sieltä, mistä pitiki. Ja lopulta pääsi saaliin luokse. Makuupaikan kohalla nuuski tarkkaan. Tein siinä veritankkauksen.
Syyskuun puolessa välissä olis Roissa verijälki koe, mutta hinta on rankka, 80 €. Toisaalta ymmärrän kovan hinnan, onhan siinä hommansa tehä jälet yms. Ostin tänään veripurkin kaupasta. Se oli nautaa. Eli ei parasta mahdollista, poro tai hirvi olis parempaa. Taikka karhunveri. Mutta jos huomenna nykäsis puoliki kilometriä mettään verirantua. Kattois, mihin noilla nuuskijan kyvyillä ylletään ja ilmoittais kokeeseen.
Sunnuntaina on mätsäri Äkäslompolossa. Anni aiko viedä Helinän lapsi&koira kisaan, ja saahan tuo vaikka avoimeen luokkaan osallistua. Minä vien ainaki Oton ja Pihkanki haluaisin viiä. Sais vähän rohkeutta hänki.
Meillä on muuten älyttömästi sääskiä, ja vielä enemmän mäkäräisiä, ja polttiaisekki oli löytäny tien perille. Voi elämän kevät. Ja tässäkö tämä kesä oli. Ei meilläkään yhtään hellepäivää. Ihan paska kesä. Ei mistään kotosin! Risoo pahasti. Nyt ku olis ollu kesää olla kotona ja auringossa, niin kissan viikset. Vaikka kohtapa tuota saattaa saaha olla kotona oikein olan takaa, jos pelot käyvät toteen ja puheet pitää paikkansa. No, sitten ei auta, ku lähtiä kohti uusia seikkailuja.
Kameran usb-kaabeli jäi itäkairaan, joten kuviapa ei sitten siirettäkään Nikonista sitten mihinkään. Täytyy ottaa pikkukameralla kuvia.
Mutta näihin tunnelmiin taas moro!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti