H (oo) niin heikohko

Aloitetaanpa kuvalla. Tuossa ylähällä Pihka ja Otto köllii laattialla. Otto on niin liki Pihkassa, että juuri iholla. 

Ja sitten päivän muihin uutisaiheisiin.

Eilen käytiin Rovaniemellä ryhmänäyttelyssä. FCI:n ryhmät 2 ja 3 olivat arvioinnin kohteena.

Meiltä lähti reissuun aamusta varhain Otto ja Helinä, sekä me kaksjalakaset. Otto oli kehän laijalla varsin miellyttävällä tuulella, ja kehuinki jopa, että ai ku se on rauhallinen. No, alkoipa arviointi ja me ensmäisten joukossa kurvattiin, siis tojella kurvattiin kehään. Olihan siinä taas pojassa pitelemistä, sillä halutti maistaa eessä ajavan rottiksen pehvaa...hyi, että ärsytti se meno. Eka koira tais saaha EH:n, seuraava H:n ja Otto kolmantena JUNnuna niinikään H:n. Kaikki nämä kolme koiraa sai juhannuksen jälkeisessä näytelmässä roissa ERIt. Mutta nyt siis näin. 

Kirjoitanpa arvostelun:

Tuomari siis Johan Juslin.

Raajakas, kevyt ja kapea runkoinen uros, jolla vahva luonne. Hyvät pään mittasuhteet, mutta pää saisi olla isompi. Lihaksikas kaula. Hyvä karvapeita. Kevyt takaosa. Haluan enemmän liikkuvutta takaosaa. Takaa katsottuna voimaton tai voimakas taka-askel. JUN H.

Ottoa Hoon eestä

Lomake niin epäselvällä käsialla kirjoitettu, että menee vähän arvaten nämä jutut...

Ei ollu PU eikä PN -koiraa rottiskehässä. Ja se vietiinki vauhilla läpi. Näytti tuomari arvioivan innokkaammin snautsereita. Juoksutti ihan eri malliin ja syynäs eri tarkoin. No, joo mutta tälle vain sama, tähän on totuttu, että joku tykkää jostaki ja toinen ei mistään.

Sitten kohta alkoi naarpurikehässä lapsi ja koira -kilpailu johon Anni ja Helinä osallistuivat. Siinä vetivät kyllä niin tyylillä, että ei tarttenu hävetä. Parhaiten kaikista. Osallistujia oli siis 5 ja meidän lapset sijalla 5. Vaikka parasta esiintymistä oli niillä, vaikka itte sanonki.

Tässä muutama kuva niistäki.