Lunta sataa

Otto

Ka, niin se rupes nakkomaan tuota lunta oikehen olan takaa. Isoja reutaleita, muttei niitä riekon kokosia. Tässä joku vuosi sitten niitä sato tuossa koossa, riekon koossa. Myöhästyin kohta koulustaki niitten riekkojen tähen. Ja ku sitä kouluhun päästyäni selevitin, niin heti kuulu jostaki takapenkistä, että joo justihinsa, riekonpa tietenki. No, aivan tosi, riekon kokosia, mutta niitä ei sitten ole sen koommin näkyny. Se oliki semmonen talavi, että sitä lunta sato usiammastikki. Viime aikoina on valloilla ajatus, että periksi ei anneta, eikä häviö ole vaihtoehto. Tuona talavena sitä joutu nuista oikeuksistahan kiinni pitämähän usiammastikki. Se oli sitä aikaa, ku oli auto, jossa oli helekatin hyvät renkaat, nyt on enään vain auto. Ja siinä renkahat, muttei hyvät. Nokian Hakkapeliitat on renkahat, oikiastahan isolla Ärrällä. Nyt on jokku paskat rattaitten paikalla. Tosiaanki, nyt jo luisuu sivuraiteille, siinä missä autoki huonoilla renkahilla. Tuona talavena, ku niitä riekkoja sateli jouvuin soittelemahan tuon tuostaki tienkäyttäjän linijahan, sehän se on itkumuuri, mihin lappilainen soittaa, ku ei ole teitä aurattu sitten toissatalaven, puhumattakaan soranhippusista. Sillon oli tiet käsittämättömän heikossa kunnossa, ei kulukenu aurat, karhuista puhumattakaan. Ja jos oli jäätä, niin sitä oli, vaikka luistella asti. Sillon minä soitin sinne linijalle lähes joka kerta, kun taitoin matkaa itä-länsi suunnassa ja lapin läänin alueella. Ja seki tapahtu 2 kertaa viikkohon. Veemäinen ämmä ku olin, niin ajattelin, että mullon oikeus napista, jos ei tienpito onnistu. On mulla se numero tallella etelleenki. Soitellaan!

Niin ja tuossa jo taisin kehuakki, että on muuten renkaat, jokka luistaa hyvin...tässä jo kohta luistelin poron päälle, polijin jarrua, eikä tapahtunu mitähän, sitten löysäsin jarrun ja puhalsin turvan eestä ohi. Oho, nyt tulee höpöjä, en palijon puhaltanu, en uskaltanu. Mutta siinä samalla ku suttasin renkaitten kans oli kiva kokeilla mitä tapahtuu, ku polokasee kaasua tavallista enämpi;=)

Olen viime aikoina ajellu rovaniemellä lähes joka viikkoa, ja aina sielä isossa sairaalassa. On vikaa mahassa ja käjessä. Ei minua tuo käsi huoleta, sen vuoro tulee joskus. Leikata pitää, mutta se nyt vain on leikkaus ja sen ajankohta riippuu siitä, kuinka asia käsitellähän, ja sehän käsitellähän hitaasti ja ei niin minun evuksi, jos vain jatkan tätä soittelua vakuutusyhtiöhön. Kohta net suuttuu, ku aikani temppuilen. Mutta tämä maha, siinä on askartelemista...uusia tutkimuksia tulossa. Ja oli täpärällä, ettei tarvinu lähtiä verikokeisiin rovaniemelle, olishan siinä tullu matkaa reilut 500 km yksille verikokeille. Säästyin kuitenki tältä.

Meijän Otto on sitten niinko vähintähän 66 cm korkia ja painoa varmahanki kohta se 45 kg. Ainaki jos siitä voi päätellä jotaki, että se juoksi minut eilen nurin maantiellä. Enkä ole aivan 45 kg keijukainen...jösses, se poika tuli lujaa ja meni lujaa, vaikka minä, satakilonen reikkalainen kaajuin siinä välillä. Huh helskutti.

Meillon alakanu tuo koiranruoan kulutus taas nousemaan, ku Otto kasvaa. Se poika syö taas yli kaikkien muitten määrän yhtehensä. 15 kg 1 st Choicea ei ole ko näyttää miltä pussi näyttää molemmilta puolilta.

Tänähän on tullu lunta aikalailla, varmahan ainaki 10 cm, seki on vähintään, niinku Oton paino. Huomisehen mennessä pitäs saaha kamerat laattua, jotta sais mahollisimman hyviä kuvia.

Nyt tämä koiravarmari lähtee saunahan. Lapsi, joka täytti viikko sitten seittemän vetelee hirsiä, ja tässon sitä laatuaikaa tarijolla...