Pihka karkasi taas

Se onneton taas otti ja lähti! Oliver ja Otto olivat pihalla, niinku normaalisti ruukaavat olla. Kohta jo Otto haukku isolla äänellä, eikä me vieläkähän mitään...sitten huomasi Sambo, että kah, Hippa on aijan ulukopuolella! Perskuta, niinpä taas oli. Miten ihimeessä se oli häkistä päässy irti? Se oli siis häkissä, ja vielä piha-aitauksen sisäpuolella, mutta heleppohan se on karata, ku Otto avaa häkin oven leikkikaverille ja piha-aitauksesta karkaamisen oppitunnit on Pihkalla suoritettuna kiitettävin arvosanoin! Niin se koira meni. Eri suuntahan ku normaalisti, kylälle. Sambo jututti kylän isäntää, ku lähettihin sitten kahella autolla sitä hakemahan, oli kuulemma meinannu jäähä jonku auton alle, oli piipannu ja jarrut kirskunu...jösses, ittensä se vielä tappaa, puolisokiana ei käsitä vähääkään mistähän. Meni kohti päätietä, mutta minä ajoin autolla perässä ja sain sen laukotettua alikulukusillan kautta tuonne koululle päin. Siellä se meni pihallaan aitauksessa olevaa koiranpentua puhuttelemaan, niin sain ku sainki onneksi kiini sen. Ihimeen heleppo homma, viimeksi taijettiin väsyttää sitä 2 tuntia. Hermoja raastavaa hommaa kaiken kaikkiaan. Siinä on koira, joka ei tule, ku kuttuu...aivan käsittämätön!

Haluttais lähtiä johonki lämpimään lomalle, olla vain aivan niinku ei oliskaan. Talavella olis kiva lähtiä, vaikka helemikuussa, mutta sillon lämpimät vähän kortilla. Pitäs lähtiä vaikka Kanarian saarille, mutta minusta sinne on liian pitkä matka lentää. Siinä välissä voi tapahtua, vaikka se, että kone putuaa mereen tms. Hui sentään, mutta en tiiä kumpi voittaa jännitys ja väsymys. Ja jos tänään voitan tukon rahaa, niin lähen justihin johonki, enkä tule ennen ens maaliskuuta takasin! Ene! Mutta realiteetit haltuun. En voita, ku en ole pelannukkaan mitään:) No, Sambo on, mutta sen tuurillakaan ei voiteta. Suurempi mahollisuus sillä on tällä hetkellä jäähä vaikka salaman tainuttamaksi. Mutta lomailusta mieleen mulijahti, että Tiina, tuo Ahvatuulen-kennelin koirahenkilö mainitti Savo Shown,  3 päivää kansainvälistä koiranäytelmää, ens elokuussa. Sinnehän olis soma lähtiä. Tarkistin jo tuomarikki, Intialainen, ruottalainen ja suomalainen. Nämät siis rotikoilla. Eli loma-anomusta vetämään ja suunnaksi ko.tapahtuma.

Kaivoin muuten proppuja kurkusta. Voi yhen kerran, mikä riesa nekki on...mullon tylppä neula ja ruisku, sillä minä kaivan ja ruiskutan risoihin vettä, sieltä sitä mätöä tippuu kurkkuun, ja aina löytyy vaikka 3 kertaa viikossa tämän toimenpiteen suorittas. Minäki saisin tästä hommasta jo diplomin, jos jokku on tarkkoja sängyn petaajia ja ansittisivat tiplomin, niin mulle tästä. Nuista risarievuista pitäs päässä eroon, mutten tiiä, miten se kannatusta sais, ku asian esittäis...

Tämä lauantaina on menny taas ikään kuin omasta eestään. Toipumista työviikosta. Eilenki meni reilusti pitkäksi töissä, olishan se riemua, jos siitä vielä sais kohtuullisen korvauksen, mutta vanaha sanonta: ei mopolla moottoritielle, eikä rattorilla naisia. Oli naamaki jo niin väsyksissä illalla, että kuvittelin sen tippuvan sijoiltaan siinä missä nämät ruskan rupistamat vanahat lehet. Aamulla oli kuitenki vielä tallella, silimäpussit, tummien sävyjen kerra, naamassa kutiavia paukamia. Mikähän seki taas kutistaa. Loppu kuiten, ku voitelin kortisoonilla tukevan kerroksen. 

Jaah, mutta olisko tämä tässä? Ai joo. Otto oli melekein 63 cm korkia, eli ihan täys mies. Puntarit olen suosiolla jättäny, siinä ei riitä lukemat meille kahelle, niin olokohot, käytän sen joskus tohtorissa puntarilla.

Jaa, se pitää tämän kaiken ylimääräsen voimavarannon keskellä alakaa vissiin urheilujuomia nauttimaan, että seleviää ens lauantaina hirven pyynnin alotuksesta. Haastetta siton siinäki.

Palatahan!