Edelleenkään ei kesää

Oho, onpa heti taas tullut pitkä väli kirjotukissa.

Nyt, ku peukku on paketissa, tulee niin mahoton kirjoitusvirheitä, joten otetaan sillä lyhyellä kaavalla.

Meillä on kasvihuone, se lensi jo kerran tuulen puuskassa 10 metriä, ja meni aivan lisuksi. Korjattu ja kohillaan kuitenki. Kasvimaata on tehty, ja kaikki perennat, on siirretty koirien ulottumattomiin kasvimaan jatkoksi. Saihan siinä kuokkia, kaivaa, möyhiä ja  vaikka mitä, mutta nyt ne sielä rehottaa. Rikkaruohokki, koska kysymyksessä vanha kasvimaa, johon pelto tehny pesänsä. No, tietää, mitä tekee kesän vasemmalla kädellä. 

Kesäkuun ekalla viikolla minun työtapaturma peukalo vihdoin pääsi leikkauspöydälle. Ei tarvinu ku 1,5 vuotta ootella sitä. Nukuttivat minut, ja heti ku heräsin, niin potkittiin jo ulos. Oli aika kamala loppupäivä, mutta seuraavana päivänä jo kirkastu. Peukaloon oli laitettu piikki, ja ranteesta siirretty jänteitä peukkuun. 2 viikkoa pietettiin yhtä kipsipakettia käjessä, ja sitten ompeleet poistettiin ja tehtiin paketti, jonka saa pois, ja pääsee saunaan. Nyt alkaa olla semmoinen kivuton sormi, ajoittain vieläki, mutta ei paha. 2 viikkoa kulu Panacodia ja sen jälkeenki satunnaisesti. Saikkua syyskuun 4. päivään saakka, tai siis sillon töihin, jos on vielä työt mihin mennä.

Viikonloppuna kv näyttelyssä roissa Oton kanssa. Sieltä irtosi ERI 3. Ottohan oli ihan poikanen muihin nähen, mutta meillä ei ole kiirettä, sehän on vielä poikanen. Rottrobis Ecke nähtiin ihan livenä, komia poika. Se on laskemieni mukaan joku serkkupoika Otolle. Pienempi se oli, siis matalampi, mutta massvampi, tietysti. Ukko Sai 3. sertinsä, onnittelut siitä. 

Ylähällä Rottrobis Amazing Bo, Rovaniemi int.näyttely 30.6.2012, ERI3

Rottrobis Ecke, Ukko ja Kati, jotka saivat siis 3.sertinsä.

Arkitottis kurssilla on Oton kans oltu, ja en minä voi poikaa moittia, ei sitä tartte yleensä hävetä. Paitsi näyttelyssä. Olihan se taas niin omaa egoaan täynnä, että huh! Kurssilla on opittu monta hyödyllistä asiaa Niina ja Satun opissa, ja erityisesti Niinan. Hänelle kyllä kuuluu iso kiitos siitä. Sunnuntaina oltiin hakutreeneissä Ratsutiellä. Otin Oton autosta ja laitoin sille liivit päälle ja päästin vapaaksi, ja kun nostin katseen maasta ylös tajusin, että Otto on menossa kohti ohikävelevää malamuutin taluttajaa, eikä ollu pitkästi enään matkaa. Kun tarkemmin katoin, niin näin, että kah, sillähän onki kaks muuttia...kyllä säikähin. Mutta huusin vain  Otto, tänne, täällä! Niin heppu käänty ja tuli mukisematta minun tykö. Hieno Poika!

Ens viikonloppuna olis Kittilässä mätsäri, jos Oton kans sinne. Heinäkuussa Kemiin näyttelyyn ja syyskuussa olis roissa ryhmis. Elokuussa olis Ivalossa ryhmis 5, mutta ei taida olla karvassa ketään silloin, ehkä Pihka? En tiedä...Syyskuussa Helinälle ryhmis Pellossa, olis ehkä jo karvassaki sillon.

No tulevaisuuden suunnitelmia...lapselle olen miettiny koiraa, jonka kanssa harrastaa maailman parasta harrastusta, koiria. Ja rotua siihen. Porokoira, se tuli meileen, eikä ole hullumpi valinta. Parkkiväri olis ihana, tietysti. Olen vähän kyselyjä laittanut Juoksa/Mikälie-kenneliin, Tuhkavuorten -kenneliin ja pitää vielä tutkia lisää ja kysellä. Ei ole tämän päivän hankintalistalla, mutta ehkä ensi vuoden puolella...katsellaan ja kuunnellaan.

Toviottavasti aurinkokin alkais viimein paistaa. Yksi aurinkopäivä on nimittäin ollut...