Match show tuomariksi Leville

Pitkäksi venähti taas tämä aika, ku viimeksi olen kirjottanut blogia.

Huomenna olen menossa siis Leville Match show tuomariksi. Vaikuttaa siltä, että sinne on paljon tulossa väkeä...ja tietysti koiria. Mainos sinne oli niin huikean upea, ettei jätä ketään kylmäksi. Facebookkiin oli ilimottanu 57 henkeä tulevansa. Aina niistä muutampi jää tulematta, mutta varmaan ainaki 50 tulossa, ja lisäksi ne, jokka ei ole veispuukin orjia, niinku meikäläinen.

Otto pääsee vieä 2 päivää pentuluokkaan, vaikka onki täysjätkä, se olis ollu kennelpojalla esitettävänä. Ja Helinä ja lapsonen olis päässy sitten Junior Handler kisaan, mutta lapsi on kuumeessa, ja tokkopa tuo pääsee...paitsi ei sitä tiiä...aamulla selvennee...

Me ollaan harjoteltu minun ystävällisellä avustuksella muutamia kertoja. Tyvär ja Helinä passaa niin hyvin yhteen ja sambolla ja Otollaki alakaa homma sujumaan aika mallikkaasti, vaikka ihan ekaa kertaa olis esittäminen eessä. Harmillista tuo sairastelu...ja miksi just nyt, ku on ollu koko talaven tervehenä. No, tottakai nyt, sehän on se pastillituuri, mikä jyrää. 

Tänä aamuna kauhistuin, ku katoin vessassa peiliin. Minua tuijotti entistä rumempi rupisammakko peilistä. Ohimot oli tulenpunaset ja turpeat, silmäluomet oli turvonneet, otta punotti ja nenävierusta oli vesirakkuloilla. No, hemmetti ja nahka oli ko panssaria, kova ja kiristävä. Hätähän mulla tuli, että tässäkö meni Levin hommat puihin...olispa tyypillistä. Kipasin tk:ssa, ja sain lääkäri ohjeella Prednisolonia 40 mg p.o. kaheksi päiväksi ja Ataraxia. Muistin, että mulla sitä kortisoonia olis kotona, edellisen keuhkokuumen jatkohoidoksi. Kotiuduin muuten siltä sairaalareissulta tasan vuosi sitten. Mutta sitten en yhtäkkiä löytänykkään sitä, ja kun tulin kotiin, niin taas löysin...no, mutta Ataraxia mulla ei ollukkaan. Ja näkipähän joku ammattilainenki tämän naaman, itellä se arviointi kyky pettää just omien asioitten kohalla. Kumma kyllä. Turvotus hellitti parissa tunnissa ja naama oli normi rupisammakko sitten loppupäivän. 

Toivottavasti saan huomenna kuvia, jos meijän sakkia lähtee mätsäriin. Ite niitä tuskin pääsen räpsimään, jos yritän jotain järkevää saaha aikaseksi. 

Unnia käytiin tapaamassa illan päälle, ku käytiin ensin huutamassa latu kiemuralle. Oli sillä iso vatta, tulee monta vauvaa. Olispa kaikki terveitä ja hienoja pentuja...ja menispä kaikki hyvin. Unnin väelle sitä toivon ja Unnille itelleen tietysti. Mutta sitten...minä en saa mennä kattomaan, olen vaaravyöhykkeellä niitten pentujen kanssa, tekevät varmahan minuun suuuuuuren vaikutuksen. 

Me ollaan käyty Pihkan kanssa hiihtelemässä tuolla lumisessa luonnossa. Mulla mettäsukset ja Hipalla hienoiset, pienet tassun pyörylät, joilla upottaa...se raukka on rypöny ja välillä taukoa pitäny minun suksien päällä. Mutta on meillä ollukki ihanaa. 

Niin, nyt olen tosiaanki ollu taas 2 päivää töissä ja kyllähän se maistuu ihan ihanalle. Nyt kun alkaa puitteet olla sillä mallilla, että mahdollistaa hengissä säilymisen...ja mulla on pää täynnä uusia, hyviä??? ideoita. 

 

Pihkan kanssa hiihtämässä mettäsuksilla

Lunta on ihan riittävästi.