Hampaat puhtaaksi

Helinä

Niin son. Meillä pessähän hampaita koirilta. Virpiltä olen oppinu tämän jalon tavan hoitaa eläinystävän terveyttä. Vaalia, jos tarkkoja ollaan. Ensin alotettiin Oton hampaista, mutta koska kiinnostusta oli enemmänki, niin sitten alettiin pesemään Pihkalta ja sitten vielä Helinältä. Sillä nyt on vielä niin vaiheessa hommat, että se vain jyrsii harjaa. Mutta hyvä seki. Helinällä ku on ollu tuo suu erityinen hankaluus. Sille piti pikkuhaukkuna juottaa nesteitä ruiskulla, kun sairastu semmoseen ripuliin, että henki meinas mennä. Piti eläinlääkärin nesteytyksessä käyttää sitä, että selvis hengissä. Ja mikäli en nyt aivan väärin havainnut, niin Helinälle on kasvanut uusi hammas, näin melkein 2 vuoden iässä. Mutta olen lukenut tästä joskus muulloinki, jollekki tapahtuneen ja sillon vain toivoin, että kävispä Hempullekki niin. Ja nyt se on siellä, ihme ja kumma.

No, tosiaanki tuo hampahan pesu on nyt niin suosittua, että jonossa istuvat vessanoven eessä nuo haukut, ku puhutaan aiheesta. Pihkaki tuli sisälle sillä verukkeella, että hampaat pestään. Seku tykkää makoilla pihalla lumikasan päällä kiepissä. Oki on jätetty tämän hammashässäkän ulkopuolelle, vanha mikä vanha, niin antaa hänen olla. Vaikka pahimmat hampaat on Okilla. 

Otto on laihtunu kauhiasti. Tajusin, että sille ei nyt sovikaan 1St choicen ruoat, vaikka tähän asti on sopinu. Lenkeillä on ripulia pukkaa. Välillä oli yks pussi Bento Kronenia, ja sillon oli maha parempi, ja nyt taas palattiin choiceen, niin johan rapa lentää. Katkeamaton rapanauha...tilasin nyt Sannalta sille Bento Kronenia ja Musch lihaa. Täytyy saada vähän lihaa luitten päälle, ennen näyttelyä, joka muuten on maaliskuun lopussa. Olenko muistanu kertoakaan?

Tosiaan ilmotin Oton ja Helinänki Kemijärven ryhmikseen maaliskuun lopulla. Siitä sitten lähtee Oton näytelmäkesä. Joka kuukaudelle taitaa olla näyttelyä. Laskin, että 6-8 näyttelyä olis kesälle tievossa. Ja sitten vielä tosiaanki se Sawo-show, joka olis usiamman päivän urakka, samalla siis myös kesäloma. Tähän on ajateltu tyttöjen kans, että vähän yritettäs yhteisesti kerätä rahaa ja saatais vähän kustannuksia alas...katotaan kuinka meijän suunnitelmien käy. 

Olen tässä nyt nauttinu, siis nauttinu saikusta. Eli jonkunlainen työuupumus vei voiton minusta, ja olen ollu toista viikkoa kotona ja olen vielä tämän kuun loppuun. Olen ollu niinku pesäpallossa ajolähtö koko ajan käsillä...pakko osua ja vielä pystyä juoksemaan, ainaki ykköspesälle. Ei sitä ihiminen jaksa, en ees minä...Nyt tuntuu kuitenki siltä, että hyvään suuntaan asiat etenee. Vieläki väkisin hyppää työajatukset mieleen ja mietin, että mitä voisin tehä töitä varten, mutta sitten mietin hetken, että miksi ollaan tässä ku ollaan ja sitten luovutan. Ostin semmosen harlekiini-hömppä kirjan, jotta voisin vähän niinku rentoutua sen parissa. No, kahtena päivänä olen sitä lukenu ja kaiken muun ajan olen käyttäny (vieläki) jonkulaiseen suoritukseen...eihän sen niin pitäny mennä. Siivousta, ruoan laittoa, vaatteita, ja vaikka mitä, vaikkei kutienkaan mitään isoa ole tullu tehyksi, mutta koko ajan se tunne, että pitää tehä tuota ja tätä...ja vaikka lenkille lähtiä, jos ei muuta. Toisaalta hyvä, ettei ole vielä hiihtokelit, pitäs sairastaa sen kans sitten. Mutta olisko nyt niin, että kun on tavallaan pakolliset tehty, niin vaikka vähän rentoutuis...mutta kun tuntuu, että kun on aikaa olla yksin ja ihan ittensä kanssa, niin sitten pitää tehä koko ajan kaikkia. Ja nettiin sitten jää jumiin, löytyy kaikkia kivoja asioita, joihin pitää perehtyä enemmän ja siinä se aika kuluu. 

No, olkoot sitten vaikka niin. 

Karppausta olen harrastanut kohta kaks kuukautta putkeen ja tilanne on tällä hetkellä - 1 kg. Eli ei paljon mitään. En ole oikein kauhiasti lipsunukkaan. Paitsi ehkä 2-3 kertaa, ja silleen reilusti, että olen tietoisen riskin ottanu, siinä ne...pääsin vähän muistelemaan karppauksiani vuonna 2007, jolloin asiat oli silloisesta epätoivoisesta tilanteestani huolimatta paljon nykyistä paremmin. Olin jotaki 7 kg kevyempi ja ties vaikka mitä. Nyt olen vähän hiilareita tietosesti puottanu alemmas, katotaan mihin sillä pääsee. 

Kuulaa olen pyörittäny, sitä uutta 16 kg:n kuulaa on kiva pyörittää ja sen jälkeen huomaa, että ainaki voima on kasunnu. Koskapa kympin kuula tuntuu aika kevyeltä. Mutta tästä jatketaan, ehkä tiivistystä on tapahtunu, mutta minä olen edelleen niitä ihimisiä, jokka kaipaa sitä näkyvää tulosta, ja se ainut näkyvyyden mittari on sielä puntarissa. Eli mitään ei ole tapahtunu, jos puntari ei liikaha alaspäin...hmmm...no, tässä sitä kuitenki mennään, eletään samaa päivää ku muukki ja ehkä kohti valoisampaa ja voimallisempaa elämää. Nyt vielä ulkoilemaan ja sitten kuulan heitot kaupan päälle. 

Kaunis Helinä