Meillä on meno äityny villiksi. Helinällä on juoksu, ja h-hetket käsillä. Ja arvakkaappa mistä sen huomaa? No, Otosta tietenki. Muistuu taas mieleen, mitä on kun talossa on sekä uroksia että narttuja. Onhan toki Oliver, mutta sen kalleudet on eläinlääkärin roskakorissa. Otolla on vire niin kohillaan, että tekis poika vaikka voltin takaperin, jos pyytäis ja jos sillä pääsis tapaamaan kaunista neitoa. Järkyttävää katottavaa tuo touhu! Ärsyttävää suorastaan.
Pakkanen paukkuu nurkissa. Koko viikon pielly näitä kylymiä, yli -30 on paukkunu pakkaset ja vinkka, Aslakin perältä (ainaki tuntuu siltä) käy kovasti. Juoksuttaa lunta tiellä...hrrr...kylymä. Siperia opettaa ja kylymää on.
 |
| Pihka |
Kyllä se on niin, että siinä missä Otolla on vauhti kiihtyny, niin mulla se on hijastunu. Se tuli lähes tulukohon semmonen totaalinen toppi torstaina. Olen minä tätä jo oottanukki vissiin viime kesä-heinäkuusta lähtien. Päivä päivältä enemmän ja enemmän. Kertakaikkiaan se tunne, ettei enään mikään pysy hallinnassa, kaikkia on liikaa, eikä mitään riittävästi. Hulluus kiertää korvasta toiseen, hermot on tiukalla ku seinällä olevassa viulussa kielet, joita ei virittäjä ole onnistunu vääntämään poikki. Voi hyvä Jla, ihiminen olen minäki, enkä kertakaikkiaan jaksa, en jaksa, ene. Niin se tuntu, että ku kotiin torstaina pääsin, että päivän oli itkua piettäny ja sitten se vain tuli...ja sitä riitti. Mikä helvetti siinä on, että minä onnistun jo toistamiseen elämässäni tekemään tämän saman virheen? Töitä on liikaa, ja ihminen joka tekee on liian kiltti. Joopa joo. Semmosta asiaa ei piä lapsilleen opettaa, että pitää olla kiltti ja työt pitää tehä, eikä koskaan saa sanoa ei. Paljon olen mummoltani oppinu. Mutta päällimäiseksi mainittakoon tuon helvetin kiltteyden, että kaikki pitää pystyä ja jaksaa tehä...sitä kiltteyttä on annettu lapsesta saakka. Ja tässä on tulos. Joka ikisessä työpaikassa on vähintään viilattu linssiin palkkojen kanssa. Kaikista on taidettu tapella, paitsi Metlassa ei. Siellä homma pelas. Ja töitä on saanu tehä, ihan liikaa...ainaki jos mittapuuna käytetään sitä väsymystä, minkä saa palkan lisäksi. Kumma homma, mutta siivoushommat matkailun parissa on ollu keveintä hommaa, vaikkei se sitä ollu..vauhti oli kovaa, mutta kovempaa on ikävä kyllä nähty. Mutta pölijä tai oikiastaan idiotti se, joka tekee...mutta kun opetettu -piipittää tiukan kurin siivittämänä maailmalle saatettu lattialuutu!
No, sen itkun tursauksen jälkeen kuviin astuiki tajuton päänsärky ja paha olo...muutaman tunnin yritin päätäni puristaa ja kuristaa ja maata peiton alla, ennenku tajusin, että kyse on migreenistä. No, seki vielä! Oli se kauhia olo. Ja se tuli heti sen jälkeen, ku ilmotin esimiehelleni, etten kykene huomenna töihin. Näin jälkiviisaana ja yllättäin asiasta kiinnostuneena tajuan, että se tuli, kun stressi löysäsi. Annoin periksi! Tunnustin heikkouteni. En enään jaksanu. Unet meni. Tuli unettomat yöt, vaikka oli purkista unta, se ei auttanu. Ja se unettomuus, se on niiiin vierasta mulle. Huh, nyt jotenki on vain semmoinen tönkkö, pehmeä olo. Onneksi kamelin selkä katkesi nyt...mutta olen jotenki aivan ulalla. En ole masentunu, oikiastaan yhtään. Mutta olen aivan tajuttoman väsyny. Ihan kaikkinensa olen väsyny. Nyt tässä köppästän viikon kotona, ja olen kyllä ajatellu, että tarvin lisää tätä aikaa. Aikaa vähän niinku olla. Todellaki olla. Yritän olla ajattelematta tekemättömiä töitä. Mulla on esimies tarkkasilmäinen ihminen. Se on jo vuosia sitten, vaikkei oltu tällaisessa esimies-alainen suhteessa ensinkään nähny minussa sellaista, mitä en itekkään tajunnu. Teki vaikutuksen...ja nyt se pystyi samat asiat pistämään viivan alle, mitä minäkin olen tässä ikäänkuin sairastanu, tai mitkä minua on väsyttäneet...ikävä kyllä tuollaisesta esimiehestä joutuu luopumaan :(
Tässä nyt siis ootellaan, että Helinän pahin juoksu hellittää ja tilanne tästä tasaantuu.
Kemijärven näyttelyä ootan innokkaasti. Otto näyttää niin hyvältä, kun se oikein hyvässä ja ryhikkäässä asennossa seisoo...mutta itse kehässä tilanne voi olla toisenlainen. Mutta sille se ja sama...
Mutta täältä tullaan. Ihan kaikkinensa, periksi ei anneta. Nyt vain vähän pyyhitään hikeä ja vedetään henkeä.
 |
| Kahen kerroksen väkeä, Helinä ja Oliver |
 |
| Yläkerran Helmiina. Lampaantaljalla on lämmin nukkua |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti