Lunta sataa

Otto

Ka, niin se rupes nakkomaan tuota lunta oikehen olan takaa. Isoja reutaleita, muttei niitä riekon kokosia. Tässä joku vuosi sitten niitä sato tuossa koossa, riekon koossa. Myöhästyin kohta koulustaki niitten riekkojen tähen. Ja ku sitä kouluhun päästyäni selevitin, niin heti kuulu jostaki takapenkistä, että joo justihinsa, riekonpa tietenki. No, aivan tosi, riekon kokosia, mutta niitä ei sitten ole sen koommin näkyny. Se oliki semmonen talavi, että sitä lunta sato usiammastikki. Viime aikoina on valloilla ajatus, että periksi ei anneta, eikä häviö ole vaihtoehto. Tuona talavena sitä joutu nuista oikeuksistahan kiinni pitämähän usiammastikki. Se oli sitä aikaa, ku oli auto, jossa oli helekatin hyvät renkaat, nyt on enään vain auto. Ja siinä renkahat, muttei hyvät. Nokian Hakkapeliitat on renkahat, oikiastahan isolla Ärrällä. Nyt on jokku paskat rattaitten paikalla. Tosiaanki, nyt jo luisuu sivuraiteille, siinä missä autoki huonoilla renkahilla. Tuona talavena, ku niitä riekkoja sateli jouvuin soittelemahan tuon tuostaki tienkäyttäjän linijahan, sehän se on itkumuuri, mihin lappilainen soittaa, ku ei ole teitä aurattu sitten toissatalaven, puhumattakaan soranhippusista. Sillon oli tiet käsittämättömän heikossa kunnossa, ei kulukenu aurat, karhuista puhumattakaan. Ja jos oli jäätä, niin sitä oli, vaikka luistella asti. Sillon minä soitin sinne linijalle lähes joka kerta, kun taitoin matkaa itä-länsi suunnassa ja lapin läänin alueella. Ja seki tapahtu 2 kertaa viikkohon. Veemäinen ämmä ku olin, niin ajattelin, että mullon oikeus napista, jos ei tienpito onnistu. On mulla se numero tallella etelleenki. Soitellaan!

Niin ja tuossa jo taisin kehuakki, että on muuten renkaat, jokka luistaa hyvin...tässä jo kohta luistelin poron päälle, polijin jarrua, eikä tapahtunu mitähän, sitten löysäsin jarrun ja puhalsin turvan eestä ohi. Oho, nyt tulee höpöjä, en palijon puhaltanu, en uskaltanu. Mutta siinä samalla ku suttasin renkaitten kans oli kiva kokeilla mitä tapahtuu, ku polokasee kaasua tavallista enämpi;=)

Olen viime aikoina ajellu rovaniemellä lähes joka viikkoa, ja aina sielä isossa sairaalassa. On vikaa mahassa ja käjessä. Ei minua tuo käsi huoleta, sen vuoro tulee joskus. Leikata pitää, mutta se nyt vain on leikkaus ja sen ajankohta riippuu siitä, kuinka asia käsitellähän, ja sehän käsitellähän hitaasti ja ei niin minun evuksi, jos vain jatkan tätä soittelua vakuutusyhtiöhön. Kohta net suuttuu, ku aikani temppuilen. Mutta tämä maha, siinä on askartelemista...uusia tutkimuksia tulossa. Ja oli täpärällä, ettei tarvinu lähtiä verikokeisiin rovaniemelle, olishan siinä tullu matkaa reilut 500 km yksille verikokeille. Säästyin kuitenki tältä.

Meijän Otto on sitten niinko vähintähän 66 cm korkia ja painoa varmahanki kohta se 45 kg. Ainaki jos siitä voi päätellä jotaki, että se juoksi minut eilen nurin maantiellä. Enkä ole aivan 45 kg keijukainen...jösses, se poika tuli lujaa ja meni lujaa, vaikka minä, satakilonen reikkalainen kaajuin siinä välillä. Huh helskutti.

Meillon alakanu tuo koiranruoan kulutus taas nousemaan, ku Otto kasvaa. Se poika syö taas yli kaikkien muitten määrän yhtehensä. 15 kg 1 st Choicea ei ole ko näyttää miltä pussi näyttää molemmilta puolilta.

Tänähän on tullu lunta aikalailla, varmahan ainaki 10 cm, seki on vähintään, niinku Oton paino. Huomisehen mennessä pitäs saaha kamerat laattua, jotta sais mahollisimman hyviä kuvia.

Nyt tämä koiravarmari lähtee saunahan. Lapsi, joka täytti viikko sitten seittemän vetelee hirsiä, ja tässon sitä laatuaikaa tarijolla...

Pellon Match Show 12.11.2011

Otto, punaisten 2.

Niin sitä lähettihin aamusta Pelloon, Match showhun. Kyllä se koiraihiminen tuhulaa palijon aikaa ja rahaa moiseen hömpötykseen, mutta ei näistä karvoista mihinkähän pääse. Lähettävä on, oli keli mikä hyvänsä. Ja kelihän oli toki tänään koko lailla liukas. Yks rekka oli puhaltanu katollehen jossain tuolla välillä. 

Perillä ihailtihin tuota Pellon komiaa Rohki hyvää hallia, on se vain upea! Aivan tässä jo piti alakaa haikailla, että pitäskö sitä Pellohon muuttaa, se on koiraharrastajan mekka, näin pohjoisella pallon puoliskolla. 

Anni ja Helinä osallistu lapsi ja koira-kilpailuun. Meni ihan tosi mallikkaasti molemmilta, ihan olivat kehässä kahen, eikä tarvinu ees apua. Sijoitus oli 4. 

Otto ja kengännauha

Mustat housut ja musta koira eivät kuulu samaan kehään, mutta Otto on komea

Otto puhtaassa ravissa

Sitten tuli pennut vuoroon, elikkä meijän Otto, ikää 8 kk ja kokoa enemmän ku laki sallii. Kehäsuoritus meni hienosti, ei temppuilua, kuten edellisellä kerralla. Tuomari vakuutti minukki haltioituneilla kommenteilla koirastamme. Olin lähes sanattoman onnellinen niistä kommenteista, vaikkei tämä mikään rotuspesiaalitapahtuma olekaan, mutta silti...no, Otto sai siis punaisen. Ja kun sitten valittiin punasista paras, oli kehässä koolla jotain 10 koiraa. Pentuja siis oli varmaan lähemmäs 20, jos ei enemmänki. Tuomari tiputteli koiria pois ja Otto jäi 4 parhaan joukkoon. Ja lopulta olimme sijalla 2 ja niin onnellisia. Otto esiintyi tosi hienosti, eikä peitsannukkahan kovin mahottomasti. Pääasiassa meni ravilla. 

No, Helinähän sitten oli aikuisissa ja niin taas alamaissa, ettei antanu tuomarin ees lähestyä itteään, vaikka sama tuomari oli Annin kans ihan ok. Sininen nauha, eikä sijotusta sinisissä. Mutta se ei ollu tärkeintä, vaan osallistuminen ja harjoittelu. 

Helinä

Lapsi ja koira kilpailu, meidän tytöt sijalla 4.

Hyvä mieli jäi, ja kannatti taas kerran ajaa muutama sata kilometriä tämän takia. Kannatti tosistikki. 

Siellä oli Unnin siskon tyttö Milja. Tuntui olevan saman temperamentin omaava, kuin täti Unni. Tyyne, siis Miljan äiti ei kuulemma ole läheskään niin sähäkkä.

Onneksi ens vuosi tuo useita näyttelyitä, se on mannaa minun kilipailuvietille ja näyttelyhalulle ja viimeinki jo toivoisin menestystä, ees jonkinasteista. Siitä on niin kauan, 20 vuotta, kun sitä mainetta ja kunniaa on viimeksi oikiasti tullu. Nyt tuntus, että olis minun vuoro jo viimeinki.

Mennessä Helinä touhotti, mutta tullessa maistuikin uni.

Huomenna on isänpäivä, ja meillä sanotaanko näin, haisee palanu kakku. Kyllä siitä raapimalla saa hyvän kaakun, ottaa palaneet pois ja kosolti kermaa pintaan. 

Anniki on muuten parantunu siitä 14 viikkoa kestäneestä tauvista, antibioottikuurin siihen tarvittiin, mutta niin se loppu seki. En ees ajatellu, että sillä mikään olis, ku ei ollu korvat kipeät???? Haloo!

Nyt tähän lopuksi heittelen kuvat sekaan ja lähen ihailemaan palanutta kakkua.

Otto 8 kk

Otto täytti 6.marraskuuta 8 kuukautta. Vaikka eihän se nyt mikään iso juhlapäivä olekaan, eritoten koiran maailmassa. Mutta Otto täytti silti:=) Otto paino tuona päivänä 42 kg, meijän punnituksen mukaan. Olihan siinä niinko haastetta jaksaa se nostaa syliin ja vielä pitääkki siinä.Sami nosti sen, minun ei tarttenu, voimat on ollu vähissä sen kans jo aikoja sitten. 

Nyt on lauantaina tulossa Pellossa Match Show, rohkiasti minä aattelin, että otettais koko sakki, siis muut paitsi Pellervo mukaan sinne. Onhan se onkkelmallista, Pihka pelekää, Helinä haukkuu ja Otto varmaan riehuu, mutta pitäähän nuorison oppia olemahan. Eilen haikailin, että olispa Pihkalla Piikkiksen luonne, johon Sami sitten, että olis Helinänki kurittanu moneen kertaan. Niinpä jo justihinsa, niinhän se tekiski, ei sitä ikä koskahan parantunu siitä kipakasta käytöksestä. Vaikka muuten niin ihana esiintyjä, jos aatellaan kehäesiintymistä. Mielestäni oikein viksu mummukka se oli. Se jotenki nautti, vaikken tiiä voiko koira nauttia siitä, että sitä riepataan kehiä ympäri ja vieraat kaivelee suut ja takapuolet. Joo, mutta Pihka on ja varmaan pysyy erittäinujona tyttönä, voijaan vain yrittää tukea rohkeampaan käytökseen. Katotaanpa kuinka käy sitten Pellossa, kuka pelkää, kuka riekkuu ja kuka haukkuu. Kirijotan miten sitten kävikään.

Otto, 8 kk

Oliver 13,5 v. Höpsöikäinen. -kukaan ei varmaan huomaa

Pihka lepäilee

Hakua pitkästä aikaa

Helinä kerjää

Marraskuun 5.päivä menossa ja vettä tulee taivaan täyveltä. Lämmintä on +5 astetta. Ei pahastikkaan. Säästää lämmityskustannuksissa, ku on tämän verta lauhaa. Viime talavena se vähän pääsiki lipsahtamaan vähän toisehen laitahan tuo lämmittely. Pakkasta nimittäin piisasi. Nyt muistan lukeman väärin, mutta jotain 150 pakkaspäivän luokkaa oli peräjälkeen. Ja kuten sanoin, muistan väärin, mutta määrä oli paljon. Hyh helskutti.

Linnunpyynti loppu. Karhunpyynti loppu ja niitä jäi aika ihimeen paljon saamatta lupihin nähen. Missähän ne olit, nukkumassako?

Hirvenpyynissä oltihin viikonloppu ja saatihin saalistaki. Jalaka oli saaliseläimellä vähän heikossa kunnossa. Luu törrötti, ja turvotusta oli riittävästi. Polovi oli kait aika löysän mallinen ollu. En osallistunu nylykyyn, ku lähettihin jo muonioon ajamahan.

No, koulussa olitihin torstai ja perijantai. Olihan kerrassahan loistokas luennoitsija, Tuomas Peltonen, LT, lääkärikouluttajan erityispätevyys. Kyllä jos tuommosta oppia sais koko koulutuksen ajan, niin ei menis huonostikkaan. Aamulla kasilta alotettiin, lounas puolituntia ja yhet juoksukahavit ja yli neljän meni, eikä kellään ollu hoppu kotihin. Ja minä en haukotellu kertaakaan. Oli hyvä päivä.

Tänään sitten oli sateiset hakutreenit. Kaheksitoista mentihin Ratsutielle.Sambo lähti mukaan ja se teki hyvää koirille, saivat hakea myös miespuolista "mummoa". Pari tuntia tarvottiin märässä metsässä ja nähtiin oikein kivoja suorituksia itse keneltäkin. Meitä ihmisiä siellä oli 2 x Tiina, Niina, Milla, Sami ja minä sekä pikkutytöt. Koiria oli Otto, Rane, Maukka, Saltti, Inkku, Nappi ja Malla. Ihan hyvä otos koiraharrastajia.

Otin, tai no, Sami otti yhen videonpätkän, yritän saaha sen tähän ladatuksi, mutta en tiiä onnistuuko...kattotahan.

Otettiin hunnilaumasta luokkakuvaa, eikä onnistuttu.

Yritän tähän ladata videon treenistä, mutta jos ei onnistu, niin sorry sitten:=)