Mitä tapahtuu koiraperheen kukkapenkille?

Oliver vanhus osallistuu pahantekoon

Otto

Otto ja Pihka

Vauhtitassun Pihka

Pihka

Pikainen kirijootus vainen. Muutama kuvanen syyspäivästä. Pihkakin pitkästä aikaa päässyt vapauteen, juoksu loppui ja Otto jätti Pihkan rauhaan.
Helinä on edelleen mummolassa, mutta kun nyt linnunpyynti lähestyy loppuaan, niin eiköhän Hemppukin koteu.

Kilinä, kolina, Helinä

Otto ja Helinä köydenvedossa

Sampo ja Helinä

Helinän nuotiokontakti. 10 metrin päästä mennään nuotiosta ohi, ei pysähytä.

Helinä on reipas tyttö. Se tyttö ku pääsee mettään, niin sitä vauhin hurmaa. Voi pojat! Se tyttö vilahtaa ku pikkunen kettu, häntä suorana. On sillä hakemisen riemua, kyllä sitä ilokseen seuraa. Oiva mimmi, kerrassaan. Se ei väsy vähällä, tai ei ainakaan anna periksi. Ei se jää nuotiolle makkaraa paistamaan, se juoksee ohi ja jatkaa touhotustaan.

Täh, kuka soutaa? Otto on vahti.

Otto

 

Murrr, missä ja kuka?

Viikonloppu oli taas mettän täyteistä touhua. Lauantai alako taas, kuinkas muuten ku aamukettuilulla. Lauma ukkoja ja minä kokoonnuttiin taas yhteen ja siinä kevyet aamuväännöt otettiin. Siinä itte kukanenki voi miettiä, mitä kannattaa tehä ja mitä jättää kertomatta...niistä aina puhutaan siihen saakka, että seuraava tekee jotain, mistä voi vääntää legendaa seuraavaan töppiin saakka. Aamuihin kuuluu aina myöskin vitsit, joista vastaa Pena. SS ja TH kinaavat keskenään, toinen muistaa ja toinen on muistavinaan. Ja kaikki kuitenkin lopulta kääntyy siihen, kun SS viimeksi eksy, eikä pysyny sielä, missä sen piti, ja SS puolustautuu ettei ollut eksyksissä, koska löysi kotiin. Sitten korvennetaan makkaraa ja mietitään, kuka menee ja mihin menee ja kenen kyytissä ja jää mihin, ja lopuksi muistutus, haje paikka jossa puhelin kuuluu. Niine hyvineen häviää joukot mettään. Osa jää passiin, tinkaamaan keskenään ja tulistelemaan. Minä yleensä aina isäni matkaan marssimaan pitkin maita ja mantuja, ja koirat tietysti. Lauantaina käveltiin reilut 10 km. Elämäni toisen kerran olisin pyörähtäny, mutta en ollu onneksi suunnasta vastaava. Olis tullu tehtyä SS:t. Sunnuntaina sama kuvio toistuu, jaa mutta ei aivan. Me tultiin kokoontumispaikalle ensmäsenä meijän sakista, siinä riitti ihmettelemistä. Häässä piti lähtiä kotua ja se on aina vaarallista. Aamukettuilujen jäläkehen lähettiin taas mettähän, ja ku oli jonku matkaa kävelty, eikä enään palata kehannu tajusin, että astmaliitto suosittaa, että piä Ventolinet mukana, jos meinaat juoksemaan ruveta. Enkä minä pitäny. Voi pehvan suti. Ei muuta ku soita ja tilaa, pyyvä ja anele ja niin sain minä Ventolinet ja alako henki kulukia.Ja saalistaki saatiin, taikka en se minä ollu, joka liipasinta paino, vaan tältä minut pelasti juuriki tuo elämän lääke. Taas meni päivä laukkoissa. Kunto kasvais kohisten, jos ei olis arkipäivät välissä. Ja ku ukot lähti nylykemään, mentiin me muut järven päähän makkaran paistoon ja retkelle. Aivan ku tuota raitista ilimaa, ei jo muutenki tarpeeksi sais. Päivän kolmannet nuotiot piti päästä tekemään.

Sumu laskeutuu Hiacen ylle

Maanantaina oli eläintohtoripäivä. Lina on ollu alavireinen. Ei sillä kuumetta ole ollu, eikä siis tod.näköisesti kohtutulehustakaan, mutta jotaki outoa. Se vain nukkuu. Ei naura enään. Lina nimittäin osaa nauraa. No, niin kyörättiin Helinä ja Sampo rokotuksille ja Lintsi muuten tohtoriin. Ensin rokotettiin ja punnittiin. Sampo paino 25 kg, Helinä 8,7 kg (muistaakseni) ja Lina 11,3 kg. Helinä ja Sampo sai piikkinsä ja Lina diagnoosinsa, ja lääkkeensä. Valeraskaus ja Galastoppia. Ja eilenhän tuo jo houkka oli mettässä mukana. Oli kombimatkat kyseessä. Huvia ja hyötyä. Mettällä pystykorvien kanssa ja karpalon keruuta. Niin, ja tietenki niitä notskeja, kahaveita ja makkaroita. Ja vähemmän niitä karpaloita. Kilakoita linnunhaukkuja, tai noh, haukkuja, mutta tyhjää puuta, mutta hajua sitten kuitenki.

Luonnon tarjoamaa kauneutta

Tänäpäivänä sitten pääkaupunki seudun matkoja. Lapin pääkaupungin. Rovaniemellä isossa sairaalassa reissu. Ja ens perjantaina uuvelleen. Sinne tuli pikakomennus kotimatkalla, magneettikuviin.Häätyy lähtiä, vaikka vähän jännittääki. En tykkää koneesta, enkä aiheesta.
Plus vielä seki, että tämä syysloma oli nyt tässä. Mikä loma? Plääh, väsymys, se vain jatkuu. Mutta vissiin seki kuuluu kuvioon. Katotahan, mikä tästä tulee.

Turkinpippuripurkkaa, Carmolis-pastillia ja tavis-Jenkkiä. Tarkoitus oli vain selvittää, paljonko purkkapussiin mahtuu purkkaa.

Ja lopuksi kuva purkkapussista, joka nostettiin ns.paperiroskiksesta, kosta tarkoitus oli selvittää, kuinka paljon painaa purkkapussi? No, siinä oli liimaantuneena yks turkinpippuripurkka, yks tavis ja yks Carmolis-pastilli.
Näihin tunnelmiin

Kuulumisia

Otto pilaamassa Annin majan. Istuu päälle, ja röks!

Taas on joku päivä kulahtanu. Ensilumet on sataneet. Sambo otti lähikontaktia lumen kanssa, veti lipat koiramäessä. Muistona viittä vailla aivotärskäys, sekä selekäkipu.
Minä oon keskiviikkona lähteny "maalimalle". Kävin koulussa pari päivää sitten Sallaan, peijaiset ja mettälle. Hirven nylykyä ja lihan leikkuuta. Kivoja hommia. On kiva palastella hirven ruhoa. Semmosta ihanaa näpertelyä, paitsi näpit jäätyy, ku ei ole enään mitään lämmintä se leikeltävä.
Jaa, mutta tärkein: meijän Sambo sai mettästyskortin. Nyt se pääsee mettälle minun ja Helinän kans. Tästä se lähtee, hih!
Viikolla käytiin lenkillä ja olis niin ihania kuvia saanu, mutta kamera ei ollu yhtämieltä. Liian pimiää tai hämärää, eikä se kerenny mukahan, ku koirat juoksi. Oki on jo kahella lenkillä "eksyny". Se on omilla teillä. Eka kerralla Sambo joutu sen hakemaan ja toisella kerralla se oli jo autolla oottamassa valamiina.

Kalteritango. Pihka

Äkkikuolema. Sopuli kohmeessa.

Syysjuttuja

Se on sitten syksy ihan totisinta totta. Kyllä ne lehet on lähteny puista jo melekeen kaikki. Piha-allas oli tänä aamuna jäässä, ekaa kertaa. Ja pimiä, se tulee aikasin. 

Pihkalla on siis juoksu, toista kertaa hänen 3 vuotisen elämänsä aikana...apua, ja just nyt tuli mieleen, että Pihkahan on täyttänyt toissapäivänä 3 -vuotta, ja mulla menny huti koko homma! Jotain erityistä tarjoan hänelle, kun ruoan annan! Niin, siis se juoksuasia...Ottokin on huomannut tämän asian. Se istuu, ku tatti Hipan häkin ulkopuolella. Haluaa sinne yölläkin. Nyt taas muistuu mieleen, mitä se on ku talossa on uroksia ja narttuja. Se on tätä. Vielä tosin aika tasavaa, mutta eiköhän tämä ens vuonna näytä taas pahimman puolet. Okistahan ei ole haittaa ollu, sillä ku ei niitä palleja ole, eikä tytöistä suuremmin välitä. 

Tänään, kun Pihkaa olen katsonut, niin olen äärimmäisen iloinen sen olemassa olosta. Hirmuisen kaunis koira, ja niin hyvässä kunnossa nyt. Otanki muuten huomenna siitä kuvia. Harmittaa vain, että toinen silmä on jotenki pilalla ja tuo arkuus. Mutta just mietimmä Sampon kanssa, että ehkä se sitten eläkepäivillä jotenki kykenee sietämään ihmisiä, niin käyttää sitä sitten näyttelyssä. Käyttää nyt muita, ku ne ei ole arkoja.

Mullon joku ihime lentsu. Ääni on poissa, kurkun jostain alaosasta on kipiä, ja tänään jopa muistuu taas mieleen, että roonista keuhkosairauttaki olemassa...se astma. Ei niin hyvä tunnelma ole näin terveyvellisesti. Kuhan ei nyt kuitenkaan heitä sitä viime keväistä keuhkokuumetta kehiin. Se oli jotaki aika kauhiaa. Siinä vietiin ihimisestä kyllä mehut kerrassaan. Mutta nyt en satsaa tähän sairauteen, vaan siihen, että parantuis kunnolla ja pääsis ens pyhänä hirvenpyyntiin.