Johan on taas aikaa kulunu viime päivityksestä.... tuon eelimmäisen jäläkehen on sitten käyty rokotuksilla, ja Pietasta otettu näytteitä nahkasta ja korvasta, että pörrääkö joku? No, ei pörrää..korvaan uudet lääkkeet Easotic-tipat ja ne on käytetty 5 päivän ajan, ja nyt on korvat kunnossa. Eikä koirakaan raaputa yhtään poikkeavassa määrin korviansa. Ruoka vaihettiin Brit Care jotain tosi sensitiivistä ja lohiöljyä lisäksi. Ja nyt on alkanu karva vähän kiiltämähän, eikä tosiaan kutita, eikä sutita.
Huh, nyt on niin masentunu mieliala, ettei oikein tunnu irtoavan nämä koirailot ollenkaan...mutta yritetäänpä vielä..
Kasvattajakurssille sitten viimein ängettiin tuon siipan kanssa. Hyväksytysti suoritettiin, yks virhe mulla ja seki oli kyllä niin höpsö homma, että vaikka tiesin ajan tarkkaan, mutta se haarukka, mikä olis pitäny valita meni mönkään..mutta sillä ei ole väliä, todistus saatiin. Samoin kävi siipallekki. Löysin koirakansioista vuojelta -96 täytetyn kennelnimianomuksen, jonka oli koiranhampaat käyny reijittämässä nurkasta ja palanki oli ottaneet...eikä se koskaan päässy kennlliittoon asti. No, nyppähän on istuttu kaks päivää ja kuunneltu kunnailalla luennot läpi ja tentistä selvitty ja ehkä sieltä jotain tuli opittuaki, vaikka 99 % oli täysin tuttua kauraa, nuo opitut asiat liittyi koiran rakenteeseen.
Otolla on jalassa pikku haava, siis oli, joka sitten alako vaivaamaan, se alko nuolemaan sitä, ja homma levis, vaivaksi asti..yritin vaikka millä putsata, mutta eihän se auttanu. Soitin sitten eläinlääkärille ja saatiin Kefexinit sitten siihen nälkään. Nyt näyttää jo paremmalta. Hassua, että koiralle annetaan huomattavasti suurempi määrä ko.lääkettä, ku ihmiselle, vaikka sillä olis pahempiki tilanne.
Pieta on ruvennu karkailemaan pihalta, livahtaa aijan rakosesta. Onneksi ei kuitenkaan ole tielle tunkenu ittiänsä, vaan kuuhaa tuossa pihalla ja Otto tulee yleensä aina juoruamaan, ku Pieta häipyy alueelta..Otto raapii ovea. Fiksu poika.
Yhen kerran on käyty näyttelyreeneissä. Pietan kanssa vain möllisteltiin, ei mitään ihmeitä tehty..kunhan katottiin isompia koiria ja ihmeteltiin turvallisesti sylkyssä tai jaloissa, mitä lähellä tapahtu. Siellä oli pikku-ukko, Hugo, tolleriki mukana. Se oli paljon reippaampi luonne, vaikka onki pari viikkoa nuorempi.
Aamusin olemma käyny ulkoilemassa Oton ja Pietan kans, ku ne on jääneet sitten yksin sisälle työajaksi..yhtenä päivänä oli luettu tutkivaa hoitotiedettä oikein suurennuslasilla, palasia sielä täälä. Harjoteltu uimahyppyjä vesikuppiin, kukkamultia vaihettu jne....leikkisää, sanoisinko jopa.
Välillä on aivan pissatonta, mutta välillä on liraus päässy..
No, kevät tulee ja hanget hohtaa, sittenpä on aikaa hiihellä päivät pitkät! Ja keskittyä olennaiseen, koiriin!
Eli kaipa kaikella todella on tarkoituksensa....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti