Kemi kv näyttely 21.7.2012

Otto Kemin näyttelyssä tänään

Tänään se tapahtui. Tuli näyttelystä SA. Laskin, että viimeksi on SA saatu 18 vuotta sitten. Eli minä olen saanu SA:n viimeksi tuolloin...tänään oli elämäni 40. virallinen näyttely, jossa esitän koiran. Ensimmäinen kerta oli 30.6.1988. Eli onhan tässä kehähomassa vuosia kulunut. Eihän tuo tietysti ole niin tiheää tuo käynti, mutta välissä on ollut hiljaisiakin vuosia.

Mutta parasta tässä siis nyt on se, että tänään oltiin Oton kanssa Kemissä Junnu kehässä. Siellä napsahti ERI 1, SA ja PU 4. Siis käsittämätöntä. Lähin hakemaan Hoota ja ajattelin, että EH:kin on jo enemmän, ku oottaa uskallan. Niin mitä vielä, ERI ja vielä PU kehässä sijalla 4. Uskomatonta. Taso oli kova, koskapa tuomari jako ERIä aikalailla, mutta silti oltiin parhaitten poikien kisassa, sijalla 4. Eikä siis edes sijalla 5. Jolla muuten oli Oton kilpakumppani Rottrobis Lynx Jr. Eli hyvä päivä Rottrobiksilla suomessa. Kuitenki siellä oli oikeasti isoja poikia, eikä ees hävitty niille. Toki ymmärrän, että PU-kehässä ne parhaat palat menee isoille pojille, mutta näille pikkusillekki annettiin mahdollisuus tulla mukaan. Olin toki varma, että Lynx jr kepittää Oton mennen tullen, mutta ei. Seuraavaksi Roi ryhmis elokuussa.

Tässä vielä arvostelu.

Tuomari Pirjo Aaltonen

Oikeankokoinen, vahvaluustoinen. Mittasuhteiltaan tyypillinen uros. Tyypillinen uroksen vahva pää. Hyvät silmät ja korvat. Hyvä purenta. Vahva runko ja hyvin kulmautuneet raajat. Hyvä ylälinja. Liikkuu halutessaan hyvin askelpituudella. JUN ERI, JUK 1, SA, PU 4.

Siis aivan loistava päivä! 

En uskonut enään tällaisen päivän koittavan kohdalleni. 

Että joskus minunkin kohdallenikin sattuu edes tällaista. :o)

Otto halutessaan liikkuu nyt hyvin, mutta välillä oli villivarsa loikkiakin tarjolla.

Jaakailua

Ei mitään erikoista, eikä kummallista ole mielessä. Ajattelin, että kunhan kirjotan, koska olen kuitenki eilen jotain kuvia ottanu, jospa niistä sais jotain taiottua tänne.
Eilen käytiin lenkillä Oton kanssa, ja sepä tietysti keksi käydä noissa heinäpallojen kupeissa kierimässä. En tiiä, mikä siellä niin paaskalle haisee, mutta Otto oli aivan likainen, ja karmean ahjuinen ku tuli tielle takasin. Matkalla se uitettiin järvessä, ja kotona suoraan marssitus pesuhuoneeseen. Mutta onpa se niin onnellista omistaa rottweiler. Sen minkä kerran on seille "kertonut" pysyy mielessä iäti. Nytki se vain seiso kylppärin lattialla, ja minä sain sen näinki vammaisilla käsilläni pestyä ilman kyyneleitä. Se ku on vielä tuommoinen iso poika, niin sehän oli, ku poni olis seissyt pestävänä. Helppoa verrattuna esim. Helinään. Pikkunieidillä on muuten kova ikävä Helskyä. Eikä ihme, kyllä mullaki on.

Tänään oltiin hakutreeneissä Ratsutiellä. Otolle yritetään sitä patukkaa istuttaa suuhun, mutta se luopuu siitä hyvin helposti. Tilasinki muuten uuden patukan netistä, entinen on vähän semmoinen vesimallin pötkö, ja aika ikävän tuntoinen Oton suussa, olettaisin.

Niin, no joo ja jaa, ja kyllåä vainkin. Varasin prokoiranpennun. Annia ajattelin sen tehdessäni. Olen sitä mieltä, että lapsella pitää olla harrastuksia, joissa on mahdollista jatkua läpi elämän. Urheilu harvalla pysyy sillälailla vakavana, liikuta tokikin, mutta itse ainakin koen niin merkityksellisenä nuo koirat, että oletan ja toivon, että koirat ovat yhtä merkitysellisiä Annillekki jonain päivänä. Siksi  haluan tuoda sille sitä ajatusmaailmaa mahdollisimman lähelle ja siten, että sillä jäisi voimakas kosktuspinta, jopa tarttumapinta harrastukseen. Enkä yritäkään työntää pois sitä harrastuksen parista sillä, että itsekkäästi ajatteisin, että ei se tartte, ku meillä on koriia muutenkin. Vastuuntuntoahan siinä kehitetään, mutta eihän se ole lapsen vastuulla koira vielä tuossa iässä. Mutta siinähän se koira tässä menee, ku muutki. Ruoka ja huomio on annettava joka päivä, satoi tai paistoi. Hyvähän se on, jos lapsen ja koiran välille syntyy syvä ytheys, se on yhteys, joka kyllä kantaa. Se on niin suuri asia ja etuoikeus, kun saa olla ja elää koriien kanssa. Minä en voisi kuvitella elämää ilman niitä. Liian helppoa, tylsää, halpaa, kivaa, rauhallista jne. Mutta mulla on rauhallista, jos niin haluan. Ei niitten kans tarvi koko aikaaseurustella, voi vain olla, tai olla jopa olematta. Lenkille ie tarvi lähtiä häntä koipien välissä. Eli ajattelen näin, että ilman koiraa on turha ja typerä lenkkeillä. Ihmisellä pitää olla koira mukana, muuten se näyttää typerältä. Näin oletan ihmisten ajattelevan minusta, jos lenkkeilen ilman koiraa...ihme tunne, mutta niin se vain on. No, olen armahtanut itseni hiihtämään joskus ilman koiraa, mutta muu liikunta ei ole oikein paljaana ihmisenä. Hupsan, mentiin huti polusta...eli Tuhkavuorten kenneliin olen varaukseni heittänyt, narttupentu, toiveissa parkki tai musta, vaalein merkein. Tämähän riippuu siis isän väristä...mutta toiveita on, koska isää, edes kandidaattia en ainakaan minä tiedä vielä.

Lauantaina on sitten se Kemin kv näyttely. Otto on laskelmieni mukaan, ensimmäonen kehään menevä rotikka. Se ehkä on paras vaihtotehto, sillä eipä ainakaan ole niin vauhdin hurmaa, kun edellä ei juokse kukaan. Toviottavasti tämä tuomari arvostaa kesken kehtiyksen olevia rotikkapoikia, ettei ole mikään broileri tuontannon arvostaja. Perjantaina mennään jo Kemiin hotelliin yöksi, ei ole niin hoppu aamulla lähtiä mihinkään.

kirjotusvirheitä mahtaa olla kosolti, en kehtaa tarkistaa...nämä sormet.

pesun jälkeistä kuivattelua

Oton oma viinirypäleen hautomo etuhampaiden välissä

minun siirtolapuutarha

Puutarhassa kukkii kukat ja rehottaa rikkaruohot

18.8. eli 4 viikon päästä saan otattaa tämän tikun pois peukusta. Sitten alkaa kuntoutus...saa nähä koska töihin sitten. Kuluu se aika näinki, toistaiseksi. Ja tokikin tuntuipa taas siltä, että tarpeeseen tuli löysääminen. Alko olla taas maailmanpyörässä isot kierrokset.

Toivotan mulle itelle ja Otolle tsemppiä kehään ja tuomarille reilua mieltä ja ymmärrystä nuorisoa kohtaan. Terveisin Ellu

-ihan ko olis joulupukille kirjeen just laittanu
ps. Rakas Joulupukki, Serti olis kiva:o) kerranki
pps. Rakas Joulupukki, koska serti ei kuitenkaan ole ikinä mahdollista, niin anna ees asiallista käytöstä pussillinen! Kiitos!

Mätsäri Kittilässä ja viimeinki kesä

Näjesse, tulihan se kesä. Mutta tulit net sääskekki. Ja mäkärät, ja polttiaisekki jo nähtynnä. Eikä niitä ole aivan vähän, eije. 

Eilen ku käytiin iltapäivästä veneilemässä, niin kohta keskellä järviä oli mäkäröjä tokka. Jösses! Mutta olipa kertaviekki ihana ilima eilen. Ja toissapäivänä. Aurinko paistanu, ja nahka..se se on taas palanu. Ihosyöpä minua oottelevi jossain. 

Eilen kuiten (tärkeimmät asiat ensin) käytiin Kittilässä match showssa. Otto ei pärjänny mitenkään, mutta sen jo tiesi. Ei rotikka ole niitä rotuja, jotka BIS -palleilla näkyy. Paitsi olihan se viime kesänä BIS 1, vaikka oliki pentu vielä. Niin, vaikkei muuta saatu, ku punanen nauha, niin olin erittäin tyytyväien mörkö/murkkuikäsen käytökseen. Kehässä meni ku unelma, juoksi ihan ok, seiso asennossa hienosti jne. Ei ole turhaan harjoteltu. Parin viikon päästä päästään taas mustien joukkoon. Siis rotikoitten. Siellä ne tunteet aina kuumuu, oman väen joukossa. Mutta kuhan tästä mennään matalalla profiililla ohi, tästä iästä siis, niin taitaa olla asiat paremmin, ku hyvin. 

Meitä oli toki muitaki oman kylän rakkiloita ja kkoloita siellä, seuraavalla menestyksellä: Junior handlereissa Inga ja Saltti olivat sijalla 1! Hienosti meni! Virpi ja sammaripoika Urho Pentu 2. Milla ja siperianhusky Petra sinisten 1. No, Pepi-beagle totuttuun tapaansa BIS sijoilla, tällä kertaa 3. 

Rottorbis Amazing Bo (Otto) Kittilän mätsärissä

Meillä on tänään pihalla taas juostu koirien kanssa ja ilman. Agilityä on hypitty ja pussiin juostu ja juututtu. Tytöt A ja I olivat asialla. Ihanaa, ku lapset pelaa niin luontevasti koirien kanssa, ja tuntuu, että se täyttää niittenki maailman, jos täyttää niitten äitienki maailman :o) (terkkuja vaan Millalle, kaikki nukkuu onnellisesti ja asiat on hyvin!)

Loppuun vielä uutinen. Olen sairastunut, vakavasti. Kuumeeseen. Koirakuumeeseen. Pahenee päivä päivältä. Vaikka söisin mitä lääkettä, ei auta. On vain yksi keino. Ja se on usein nähty. Ja koettu. Odotan sitä:o)

Loppuun pari kuvaa minusta ja Otosta eilen.

"katsoppas Otto tuonne!"

Edelleenkään ei kesää

Oho, onpa heti taas tullut pitkä väli kirjotukissa.

Nyt, ku peukku on paketissa, tulee niin mahoton kirjoitusvirheitä, joten otetaan sillä lyhyellä kaavalla.

Meillä on kasvihuone, se lensi jo kerran tuulen puuskassa 10 metriä, ja meni aivan lisuksi. Korjattu ja kohillaan kuitenki. Kasvimaata on tehty, ja kaikki perennat, on siirretty koirien ulottumattomiin kasvimaan jatkoksi. Saihan siinä kuokkia, kaivaa, möyhiä ja  vaikka mitä, mutta nyt ne sielä rehottaa. Rikkaruohokki, koska kysymyksessä vanha kasvimaa, johon pelto tehny pesänsä. No, tietää, mitä tekee kesän vasemmalla kädellä. 

Kesäkuun ekalla viikolla minun työtapaturma peukalo vihdoin pääsi leikkauspöydälle. Ei tarvinu ku 1,5 vuotta ootella sitä. Nukuttivat minut, ja heti ku heräsin, niin potkittiin jo ulos. Oli aika kamala loppupäivä, mutta seuraavana päivänä jo kirkastu. Peukaloon oli laitettu piikki, ja ranteesta siirretty jänteitä peukkuun. 2 viikkoa pietettiin yhtä kipsipakettia käjessä, ja sitten ompeleet poistettiin ja tehtiin paketti, jonka saa pois, ja pääsee saunaan. Nyt alkaa olla semmoinen kivuton sormi, ajoittain vieläki, mutta ei paha. 2 viikkoa kulu Panacodia ja sen jälkeenki satunnaisesti. Saikkua syyskuun 4. päivään saakka, tai siis sillon töihin, jos on vielä työt mihin mennä.

Viikonloppuna kv näyttelyssä roissa Oton kanssa. Sieltä irtosi ERI 3. Ottohan oli ihan poikanen muihin nähen, mutta meillä ei ole kiirettä, sehän on vielä poikanen. Rottrobis Ecke nähtiin ihan livenä, komia poika. Se on laskemieni mukaan joku serkkupoika Otolle. Pienempi se oli, siis matalampi, mutta massvampi, tietysti. Ukko Sai 3. sertinsä, onnittelut siitä. 

Ylähällä Rottrobis Amazing Bo, Rovaniemi int.näyttely 30.6.2012, ERI3

Rottrobis Ecke, Ukko ja Kati, jotka saivat siis 3.sertinsä.

Arkitottis kurssilla on Oton kans oltu, ja en minä voi poikaa moittia, ei sitä tartte yleensä hävetä. Paitsi näyttelyssä. Olihan se taas niin omaa egoaan täynnä, että huh! Kurssilla on opittu monta hyödyllistä asiaa Niina ja Satun opissa, ja erityisesti Niinan. Hänelle kyllä kuuluu iso kiitos siitä. Sunnuntaina oltiin hakutreeneissä Ratsutiellä. Otin Oton autosta ja laitoin sille liivit päälle ja päästin vapaaksi, ja kun nostin katseen maasta ylös tajusin, että Otto on menossa kohti ohikävelevää malamuutin taluttajaa, eikä ollu pitkästi enään matkaa. Kun tarkemmin katoin, niin näin, että kah, sillähän onki kaks muuttia...kyllä säikähin. Mutta huusin vain  Otto, tänne, täällä! Niin heppu käänty ja tuli mukisematta minun tykö. Hieno Poika!

Ens viikonloppuna olis Kittilässä mätsäri, jos Oton kans sinne. Heinäkuussa Kemiin näyttelyyn ja syyskuussa olis roissa ryhmis. Elokuussa olis Ivalossa ryhmis 5, mutta ei taida olla karvassa ketään silloin, ehkä Pihka? En tiedä...Syyskuussa Helinälle ryhmis Pellossa, olis ehkä jo karvassaki sillon.

No tulevaisuuden suunnitelmia...lapselle olen miettiny koiraa, jonka kanssa harrastaa maailman parasta harrastusta, koiria. Ja rotua siihen. Porokoira, se tuli meileen, eikä ole hullumpi valinta. Parkkiväri olis ihana, tietysti. Olen vähän kyselyjä laittanut Juoksa/Mikälie-kenneliin, Tuhkavuorten -kenneliin ja pitää vielä tutkia lisää ja kysellä. Ei ole tämän päivän hankintalistalla, mutta ehkä ensi vuoden puolella...katsellaan ja kuunnellaan.

Toviottavasti aurinkokin alkais viimein paistaa. Yksi aurinkopäivä on nimittäin ollut...